*

valtaa ja loistoa

Myyttiteorian uusi tuleminen

 

 Jeesuksen historiallisuutta koskeva myyttiteoria on uusimman tutkimuksen valossa otettava tosissaan. Monet aiemmista yrityksistä ovat olleet helposti falsifioitavia salaliittoteorioihin verrattavissa olevia huomiohakuisia yrityksiä. 

 Jeesus-tutkimus voidaan jakaa pääpirteittäin kolmeen eri haaraan: Sekulaarin Jeesus-tutkimuksen valtavirta on ollut pitkään sitä mieltä, että Jeesus Nasaretilainen oli galilealainen saarnaaja, eräänlainen apokalyptinen profeetta, joka ennusti Jumalan valtakunnan tuloa. Tosin historiallisesta Jeesuksesta on kirjoitettu niin paljon, että on mahdotonta niputtaa kaikkea apokalyptisen profeetan määritelmään. Reza Aslanin tuore kirja väittää Jeesuksen olleen selootti ja pitkän linjan Jeesus-tutkija John Dominic Crossan pitää Jeesusta stoalaisena kyynikkona. Joka tapauksessa sekulaari, seminaareissa opetettava historiallinen Jeesus-kuva on varsin kaukana evankeliumien ihmeitä tekevästä Jeesuksesta.

 Konservatiiviset ja herännäiskristityt ovat  taas sitä mieltä, että Raamattu on Jlan sanaa ja evankeliumien Jeesus totisinta totta näennäisistä ristiriitaisuuksista huolimatta.

 Kolmas haara on sitä mieltä, että Jeesus ei koskaan ollutkaan olemassa vaan Jeesuksen tarina pohjautuu myytteihin. Historiantutkija Richard Carrier oli pitkään valtavirran kannalla, kunnes tutustui Earl Dohertyn myyttiteoriaan ja alkoi tutkia asiaa enemmän. Carrier on kirjoittanut myyttiteoriaa tutkivan kaksiosaisen teoksen, joista ensimmäinen julkaistiin 2012 nimellä Proving History ja jälkimmäinen, On the historicity of Jesus, viime vuonna.

Tämä on ilmeisesti ensimmäinen akateeminen julkaisu koskien myyttiteoriaa tukevaa tutkimusta.

 

Carrierin argumentteja valtavirran (historiallista) näkemystä vastaan:

- Valtavirran Jeesus-tutkimus pohjautuu metodologialle, joka ei täytä tieteellisiä kriteerejä. Carrier turvautuu omassa tutkimuksessaan Bayesin teoreemaan.

- Evankeliumien Jeesus täyttää suurimmaksi osaksi Rank-Ragnallin –mallin antiikin sankarin arkkityypin. Jeesus olisi näin samassa seurassa myyttihahmojen kanssa.

- Varhaisimmat kristilliset dokumentit (Paavalin aidot kirjeet, heprealaiskirje,1. Pietarin kirje) eivät kerro mitään historiallisesta Jeesuksesta.

- Varhaisimmat kristilliset dokumentit kertovat ainoastaan Jeesuksesta näkyinä tai ilmestyksinä.

- Varhaisimpien kristillisten dokumenttien Jeesus on ristiriidassa evankeliumien kanssa.

- Evankeliumit ovat epähistoriallisia ja fiktiivisiä. (kts. R.Helms, J.Crossan, R.Pervo)

- Jeesuksesta ei ole mainintaa ensimmäisen vuosisadan roomalaisissa tai juutalaisissa asiakirjoissa.

- Juutalainen Talmud sijoittaa Jeesuksen kuoleman vuoteen 75 eaa eikä Pontius Pilatuksen hallintokaudelle (26-36 jaa.)

- Q-lähdettä ei ole (kts. Mark Goodacre; The case against Q ), joten suurin osa Jeesuksen eläämää koskevasta kristillisestä traditiosta pohjautuu Markuksen evankeliumiin (joka on fiktiivinen).

- “Ei ole kriteerejä erottaa autenttinen Jeesus-traditio epäautenttisesta.” – Gerd Theissen

 

Carrierin näkemyksiä myyttiteorian puolesta:

- Juutalaisen filosofi Filonin mukaan juutalaiset palvoivat Jeesus-nimistä arkkienkeliä jo kauan ennen oletetun historiallisen Jeesuksen elinaikaa.

- Varhaisimmat kristilliset kirjeet (Paavali) kertovat vain pyhiin kirjoituksiin pohjautuvista ilmoituksista (mm. Jeesuksen ylösnousemuksesta) sekä Jeesuksen ilmestyksistä eivätkä Jeesuksesta, joka kiersi saarnaamassa tai parantamassa sairaita.

- “Enhän minä ole sitä (evankeliumia) ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle.” –Gal.1:12. Toisin sanoen Paavalin evankeliumi pohjautuu Jeesuksen ilmestyksiin. Hän ei kertaakaan vetoa siihen, että hän tuntee Pietarin, joka kiersi Jeesuksen kanssa Galileassa.

- Alkuperäinen juutalainen Jeesus-liike palvoi tätä arkkienkeliä ja evankeliumit ovat allegorisia maanpäälle sijoitettuja tarinoita tästä jumalallisesta hahmosta.

- Antiikin maailmassa on tarinoita, jossa jumala ja jumalhahmot ovat sijoitettu maalliseen ympäristöön esim. kuninkaiksi (kts. Euhemeros).

- Ilmoitus taivaallisesta Jeesuksesta pohjautuu juutalaisiin pyhiin kirjoituksiin (Sakarja, Jesaja, Daniel) ja niiden mukaan Jeesus oli mm. Jumalan esikoinen ja taivaallinen ylipappi (vrt. Heprealaiskirje).

- Hellenistisen maailman synkretistiset liikkeet olivat synnyttäneet samankaltaisia pelastususkoon pohjaavia lahkoja.

- Juutalaiseen kosmologiaan kuului seitsenosainen taivas, joista kolme alinta oli pahan voimien hallussa. Alkuperäisen juutalaisen Jeesus-kultin mukaan Jeesus ristiinnaulittiin tässä Saatanan hallitsemassa alemmassa taivaassa ja haudattiin taivaaseen (kts. Jesajan taivaaseenastuminen ja Filon)

- Samankaltaiset tapahtumat on kuvattu sekä sumerilaisessa Astarte sekä egyptiläisessä Osiris -kulteissa.

 

Summa summarum: Myyttinen Jeesus on vähintään yhtä uskottava ellei uskottavampi selitys argumentum ex silentiolle (sekä ristiriitaisuuksille), joka vallitsee varhaisten kristillisten epistolien (Paavalin autenttiset, 1.Pietarin kirje., Heprealaiskirje) ja evankeliumien välillä.

 

 

Lisää aiheesta:

 

- On the Historicity of Jesus -Why We Might Have Reason for Doubt, (2014), Richard Carrier

-Proving History: Bayes’s Theorem and the Quest for the Historical Jesus (2012). Richard Carrier

- The Power of Parable: How Fiction by Jesus became fiction about Jesus, (2012), John Dominic Crossan

- The Jesus Puzzle: Did Christianity Begin with a Mythical Christ?, (1997), Earl Doherty

- Gospel Fictions (1988), Randel Helms

- The Mystery of Acts: Unraveling Its Story (2008), Richard Pervo

- The Christ-Myth Theory and Its Problems (2011), Robert Price

 

https://

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Eiköhän tämä ole aivan selvä asia. Väitteet Jeesuksen olemassaolosta ovat aina sisältyneet uskonnolliseen propagandaan, mutta Rooman valtakunnan asiakirjoissa ei hänestä ole mitään mainintoja.Mitään kunnollisia todisteita ei ole koskaan esitetty.

Käyttäjän valtaajaloistoa kuva
Timo Peltonen

Antiikin ajan ihmisten historiallisuus on harvemmin itsestäänselvä asia. Se, että roomalaisia dokumentteja ei ole löytynyt on vain yksi osa palapeliä.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Jos Jeesuksesta ei ole mainintaa misään muualla, kuin kristinuskon propagandakirjoituksissa, niin kyllä hänen historiallisuutensa on erittäin epäuskottavaa.

Käyttäjän valtaajaloistoa kuva
Timo Peltonen

Ei Paavalistakaan ole mainintaa muualla kuin kristillisissä lähteissä ja häntä pidetään tutkijoiden piirissä historiallisena henkilönä. Pitkään epäiltiin Pontius Pilatuksenkin historiallisuutta.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Epäloogisuuden vaara on siinä, jos automaattisesti oletetaan uskonnollisia kirjoituksia erityisen propagandistiseksi ja siksi epäluotettavaksi, mutta vastaavasti esimerkiksi poliittisten kirjoitusten luotettavuutta ei samassa mittakaavasssa kyseenalaisteta.

Esim. vaikkapa mainitut vähäiset merkinnät roomalaisissa dokumenteissa, no kannattaako korostaa hahmoa, joka syyttömästi tuomittiin kuolemaan poliittisen painostuksen vuoksi? Onko Suomen historiassa tapauksia, joita on mielellään peitelty? Ja kuinka hyvin noita dokumentteja on säilynyt muutenkaan? Kysyn - en tiedä.

Toinen argumentti on motivaatio. Alkukristityt saivat kylmää kyytiä Rooman vainojen aikana, ja pelkkien legendojen takia moni ei oletettavasti uhraa asemaansa yhteiskunnassa saati henkeään. Semminkin kun Jeesuksesta ei tullut sentyyppistä poliittista juutalaisten vapauttajaa, kun mahdollisesti odotettiin, vaan hengellinen vapauttaja. Kristittyhän olisi voinut olla kiltisti hiljaa kotona, ja säilyttää maineensa keisarin kumartajana tms.

Käyttäjän valtaajaloistoa kuva
Timo Peltonen

Vainottiinko alkukristittyjä vai ovatko nekin pelkkää legendaa? Vainoja on tietenkin kristinuskon historiassa ollut, mutta voidaanko puhua silloin enää puhua alkukristityistä?

Käyttäjän valtaajaloistoa kuva
Timo Peltonen

Ongelma ei välttämättä olekaan siinä, että uskonnollisia kirjoituksia pidetään a priori propagandistisina tai epäluotettavina vaan ehkäpä pikemminkin ja se, että (kuten tässä tapauksessa) meillä on ennakko-oletuksena asia, joka sijoitetaan eri aikakauden tekstiin. Näin on tehty Paavalin kirjeiden kohdalla. Paavalin kirjeiden Jeesus on ilmestys, joka puhuu. Evankeliumien Jeesus on saarnaaja, jolla on opetuslapsia ja joka parantaa sairaita, manaa ja tekee ihmeitä.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Ei. Ongelmana ei ole tuo. Ongelmana on se, että epäloogisuuksia syntyy jos uskoo että jokin lähde on erehtymätöntä virheetöntä ja eipropagandistista. Ei yksittäinen historiallinen dokumentti ole koskaan Totuus.

Erikoista sen sijaan on se, että Jeesuksesta on harvinaisen vähän mitään materiaalia. Otetaan toinen vainottu vähemmistö joka olisi kannattanut unohtaa. Sokrates. Sokrates ei ole Aleksanteri Suuren tapainen käytännössä kiistaton hahmo. (Tai muinaisen Egyptin käsityöläismestareita joista on paljon tietoa sen ajan byrokraattisissa papyruksissa.) Hänestä on viittauksia omana elinaikanaan parissa näytelmässä. Platon käytti häntä dialogeissaan varsin pian. Sokrateen historiallisuus on kyseenalainen, mahdollinen mutta kaikkea muuta kuin ilmiselvä. Silti toisistaan riippumattomia lähteitä on enemmän kuin Jeesuksesta. Ja niiden välinen aikajana suhteessa Sokrateen elämään ja kuolemaan on suurempi.

On kenties syitä miksi Jeesuksesta ei ole dokumentteja. Mutta tämä on lähinnä sen selittämistä miksi todisteita ei ole. Tämä ei siis ole mikään syy painottaa Jeesuksen olemassaoloon. Koska tiedätkö mikä muu on jättämättä todisteita? Tapahtumaton. Ad hoc -selitykset eivät painota kumpaankaan suuntaan.

Sanon tämän siitä huolimatta että itse pidän Q -lähde -teoriasta. Jolloin aikajana on "lyhyempi". Tosin tämä tulkinta johtaa siihen että Jeesus oli epäonnistunut profeetta. Karkeasti sanoen aukko Jeesuksen kuoleman ja hypoteettisen Q -lähteen välillä johtui siitä että kristityt olivat kuten mikä tahansa tuomionpäivänkultti. Ensin on ennusteltu pikaista tuhoa eikä siinä ilmapiirissä mitään uskontoa kirjoihin ja kansiin kirjoitella. Sitten kun ennustus epäonnistuu alkaa assimilaatiomylly paikkaamaan kognitiivista dissonanssia. Syntyy kirjoja ja päivän parhaita selityksiä siitä miksi maailmantuho tulee ihan pian kohta. (Ihan pian kohta on parituhatta vuotta odoteltu.)

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Toisistaan riippumattomien lähteiden vaatimus (vaikka niitähän on joitakin olemassa) on ymmärrättävä, mutta Jeesuksen osalta siihen liittyy paradoksaalinen, vaikka myönnettäköön, teknisesti ongelmallinen, asia, jota ei voi liittää muuhun, kuin vain kuviteltuun vastaavaan hahmoon, jota ei suoranaisesti ole käsillä.

- Jos Jeesus oli nimenomaan kuka väitti olevansa, niin voidaan ajatella, että hänen läheisyytensä vaikutti niin radikaalilla tavalla ihmisiin, että läheltä nähneet lähteet kuten evankelistat, muuttuivat ihmisinä "synoptisiksi", eli näkivät Jeesuksen jossain määrin samalla tavalla, vaikka painotuserojakin oli. Siksi heidän todistuksensa vaikuttavat yhteensopivilta toistensa kanssa, mutta tätä ei pitäisi tässä tapauksessa käyttää vain perusteena niitten ei-riippumattomuudesta toisistaan. Toki tarinat siirtyivät varmaan toisilta toisille, mutta kokonaisuudessa myös omia näkökulmia.

Esimerkiksi poliitikosta ei välttämättä voi väittää näin. Joku poliitikon X tuttava Y voi kirjoittaa, että X oli rasittava kaappijuoppo, mutta Z:n mielestä X oli suuri kansankohtaja. Q:n mielestä taas narsistinen itsevaltias. Mutta koska X oli vain ihminen, nämä ei-synoptiset näkökulmat saattoivat olla kaikki totta omalla tavallaan. Jeesuksen tapauksessa taas olisi syytä oletta, että jos evankeliumi on totta, niin Jeesuksen vaikutus läheisiinsä oli merkittävä ja olemus myös tasapainoinen ja uskottava.

Tämä argumentti ei päde kuitenkaan hänelle, joka ajattelee Jeesuksen olleen vain ihminen ja on muuten vain kiinnostunut hänen historiallisuudestaan.

http://lindell.netmission.fi/jeesushist.htm :
-
"Myös Raamatun ulkopuolisissa juutalaisissa ja roomalaisissa lähteissä kerrotaan Jeesuksesta. Tärkein juutalainen lähde, joka puhuu suoraan Jeesuksesta, on Josefus, juutalainen vuonna 90 kirjoittanut historioitsija. Hän kertoo, että Jerusalemin ylipappi erotettiin vuonna 62, koska hän kutsui laittomasti kokoon ...suuren neuvoston ja vei sen eteen Kristukseksi kutsutun Jeesuksen veljen Jaakobin ja muutamia muita; ja kun hän oli laatinut heitä vastaan syytöksen lain rikkomisesta, hän antoi heidät kivitettäviksi. 129

Hieman aiemmin hän kirjoittaa suoraan Jeesuksesta:
Niihin aikoihin eli Jeesus, viisas mies, jos häntä nyt voidaan lainkaan kutsua tavalliseksi ihmiseksi. Sillä hän teki ihmeellisiä tekoja ja opetti sellaisia ihmisiä, jotka ottavat mielellään vastaan totuuden. Hän veti puolelleen runsaasti sekä juutalaisia että pakanoita. Hän oli Kristus. Ja kun Pilatus kansamme johtomiesten ehdotuksesta oli tuominnut hänet ristille, ne, jotka olivat rakastaneet häntä alusta asti, eivät luopuneet hänestä, sillä hän ilmestyi heille elävänä kolmantena päivänä. Tämän ja kymmenentuhatta muuta ihanaa asiaa olivat Jumalan profeetat hänestä sanoneet. Eikä kristittyjen heimo, joka on saanut nimensä hänen mukaansa, ole tähän päivään mennessä kadonnut. 130

Väite Jeesuksen messiaanisuudesta sekä viimeinen tekstijakso, jossa mainitaan ylösnousemus, on leimattu kiistanalaisiksi, koska Josefus ei ollut kristitty. Siksi jotkut tutkijat uskovat, että ne ovat kristittyjen myöhemmin tekemiä lisäyksiä. Teksti on kuitenkin yhtäpitävä kaikissa säilyneissä käsikirjoituksissa. Toiset taas uskovat, että teksti on alkuperäinen mutta että siinä on alunperin ollut seuraavankaltaisia lisäyksiä: "Hän oli (niin kutsuttu) Kristus" ja "hän ilmestyi heille elävänä kolmantena päivänä (kuten he väittivät)". 131 Ilmaisuista käyty keskustelu ei kuitenkaan vaikuta itse asiaan eli siihen, että Jeesuksesta on olemassa varhaista historiallista aineistoa myös Raamatun ulkopuolella.

Tärkein Jeesuksesta suoraan puhuva roomalainen lähde on Tacitus, joka kirjoitti vuonna 115 seuraavasti:

Lopettaakseen nämä puheet Nero teki syntipukeiksi kansan kristityiksi nimittämät, rikostensa tähden vihatut henkilöt, ja rankaisi heitä valikoiduin kidutuksin. Nimitys oli saanut alkunsa Kristuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloituttanut Tiberiuksen aikana. Turmiollinen taikausko talttui hetkeksi mutta levisi sitten uudelleen, ei ainoastaan Juudeaan, jossa paha oli saanut alkunsa, vaan jopa Roomaankin. Kaikki inhottava ja hävettävä näet kerääntyy tänne ja viihtyy täällä. 132

Mitä sitten tietäisimme Jeesuksesta, ellei meillä olisi Uutta testamenttia ja varhaiskirkon lähteitä? Josefuksen ja Tacituksen lisäksi on useita lähteitä - Thallus, Plinius nuorempi, Suetonius ja erinäisiä rabbiinilähteitä - jotka viittaavat Jeesukseen joko suorasti tai epäsuorasti. Raamatun ja kirkon ulkopuolella olevat tietolähteet antavat Jeesuksesta seuraavanlaisen kuvan: 133

- Jeesus oli opettaja ja ihmeidentekijä, johon monet juutalaiset ja pakanat uskoivat (Josefus).
- Jeesus teloitettiin Juudeassa Tiberiuksen ollessa keisarina (14-37 jKr.) ja Pontius Pilatuksen ollessa maaherrana (26-36 jKr.) (Tacitus).
- Juutalaiset syyttivät Jeesusta, Pontius Pilatus tuomitsi hänet, ja hänet teloitettiin ristiinnaulitsemalla (Josefus).
- Jeesuksen seuraajat nimittivät häntä Jumalaksi (Plinius nuorempi).
- Jeesusta kutsuttiin Kristukseksi - Messiaaksi (Josefus).
- Jeesuksella oli Jakob-niminen veli (Josefus)."

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Psykologia on tässä melko huono vetoaminen. Sillä nykyajan kulttien toimintaa on seurattu. Itse asiassa aika paljonkin. Kognitiivisen uskontieteen valossa ei ole esimerkiksi mitään yllättävää tai poikkeuksellista nähtävissä käytöksessä.

Olo on vähän kuin "Miten voivat olla sellaisia rohkeita miehiä kun olivat pelkureita ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista, entiset kalastajat." Aiemmin kuulemme miten Pietari hyökkää roomalaispartioiden kimppuun miekan kanssa, korvia silpomaan. Ei pelkuri sellaisia tee.

Yllättäviä jos ja vain jos ihmisistä on satujen tyylisiä stereotypioita. Ihmekertomuksia nyt saadaan jopa moderneilta kristityiltä. Jeesus ei itse asiassa ole tehnyt mitää sellaista josta joku kristitty ei olisi minulle jotain ihmevideota kaupustellut. (Armeijassa minulle kaupusteltiin ihan rahalla VHS:ssää jossa joku afrikkalainen herää kuolleista. Dramaattinen tarina. Jännä että tapahtui maassa jossa tälläisiä voisi huijatakin, eikä sellaisessa joissa valvonta pelaa..) On väärin pitää Jeesusta erikoisena ihmeiden vuoksi. Muuten samaa tietä marssii seuraavaksi jokin Pirkko Jalovaara. Hirsilän "Herra tekee ihmeitä ilman määrää" palautteineen on tässä hauska muistutus. Tarinoista tykätään mutta niihin ei haluta skeptistä varmistelua. Miten asia olisi Jeesuksen kohdalla yhtään laadukkaampaa? Onko ihmisluonne jotenkin oleellisesti rapistunut ja tieteellinen ajattelu ja tieteellisen metodin tunteminen heikentynyt Jeesuksen ajan kalastajista? I seriously doubt that.

Roomalaislähteet eivät muuten viittaa hänen olleen olemassa, viittaavat vain että hänellä on seuraajia jotka kannattavat häntä. Olivat muuten varmaan kuin evankeliumin kirjoittajia. Eli eivät koskaan nähneet koko miestä. Jostain syystä muuten laitoit pieniä lukuja irrelevantteihin kohtiin. Historiatieteilijää ei kiinnosta mihin aikaan lähde väittää Jeesusken kuuluneen vaan se miltä vuodelta tuo lähde itse on. Siksi ei ole oleellista tietää milloin Pilatus on ollut vallassa vaan se milloin tuo Jeesusreferenssi on kirjoitettu. Pienet luvut toki tuovat "uskottavuutta" ankkuroimalla mieleen lähellä olevia lukuja. (Tämä on jossain määrin harhaanjohtavaa, jonkun toisen kuin sinun tekemänä kokisin sen tarkoitukselliseksi, mutta olet osoittanut olevasi parempi kuin tämä.)

Jeesuksen syntymän historia on mielenkiintoinen koska se kertoo miten luotettava lähde Raamattu on. Siinä on vakaasti historiallisesti tunnettuja eikyseenalaisia hahmoja. (Enemmän Aleksanteri Suurta, vähemmän Sokratesta.) Mielenkiintoista on, että Herodeksen valtakausi ei esimerkiksi osu historiallisten tietojen kanssa miltään kohden yhteen Kyreniuksen hallintoajan kanssa. Jeesus siis syntyi historiallisesti mahdottomana aikana. Itse asiassa kun kaikki ennusmerkit otetaan yhteen, on pakko sanoa että Jeesuskella oli monta syntymäpäivää. No, olipa hänellä monet viimeiset sanatkin. Yleensä viimeisiin sanoihin on panostettu ja niitä on pidetty tärkeänä. Neljä evankeliumia saavat kuitenkin kolmet viimeiset sanat. Ja samat viimeiset sanat esittelevät ovat muutenkin "hyvin läheisessä suhteessa", eli kysymys on enemmän "plagioiduista virheistä" kuin siitä että tuo olisi todennäköisimmin tosi.

Minulle riittäisivät pienemmät ihmeet. Neitseestäsyntyminen on jotenkin vakuuttavampi ihme kuin se, että syntyy neljästi ja kuolee kolmesti. (Tämä tosin selittää sen miten hänellä oli vielä lisäelämiä jäljellä ristiinnaulitsemisen jälkeenkin.)

Käyttäjän valtaajaloistoa kuva
Timo Peltonen

Pertulle:
Luukaksen oletetaan käyttäneen Josefusta lähteenään jouluevankeliumin kirjoittaessa. Antiquitates Judaicae julkaistiin joko vuonna 93 tai 94. Josefus esittelee kirjassaan lukuisat määrät erilaisia juutalaisia lahkoja, mutta kristityistä hän ei puhu mitään. Tämä on hieman kummallista. Mahdollisesti kristittyjen määrä on ollut niin pieni, ettei Josefus ole katsonut tarpeelliseksi mainita heitä. Josefus myös kertoo näiden eri lahkojen näkemyksistä varsin yksityiskohtaisesti, joten mainitsemasi esimerkki on siinäkin mielessä kummallinen, sillä Josefus kirjoittaa roomalaiselle yleisölle ja pyrkii antamaan informatiivisen kuvan juutalaisista. Tämän vuoksi monet pitävät koko kappaletta kristittyjen lisäyksenä.

G.J.Goldberg esittää tutkimuksessaan The Coincindences of the Testimonium of Josephus and the Emmaus narrative of Luke (Journal for the study the Pseudo-epigrapha, 1995), että TF (Testimonium Flavianum l. Josefuksen todistus) on kopioitu Luukkaan evankeliumista. Goldberg esittää, että Emmaus-narratiivi ja koko TF ovat 19:ssa kohdin niin samankaltaisia, että kyseessä on todennäköisesti lainaus.

Jaakob, Jeesuksen veli, oli(vat) Damneuksen poikia.

http://www.josephus.org/GoldbergJosephusLuke1995.pdf

Käyttäjän HannuLehdeskoski kuva
Hannu Lehdeskoski

Evankeliumeiden ja Paavalin kirjeiden käyttäminen historian lähteinä tekee ongelmalliseksi se, että niitä ei ole kirjoitettu kertomaan historian tapahtumista. Evankeliumit ovat nimensä mukaisesti ilosanomaa. Niiden perimmäinen tarkoitus on kertoa ilosanomaa ylösnousemuksesta. Paavalillakaan ei ole tarkoituksena kirjoittaa historiasta vaan opettaa ihmisille, mitä on elää uutta elämää Kristuksessa.

Evankeliumien kirjoittajat ovat käyttäneet paljon aikansa materiaalia kertoakseen lukijoilleen Jeesuksen merkityksestä. Matteukselta ja Luukkaalta löytyvät Jeesuksen lapsuuskertomukset ovat täynnä samoja aineksia, mitä roomalaisista keisareista oli kirjoitettu. Yhteyksiä löytyy moniin ajan muihin uskonnollisiin liikkeisiin, sitä ei voi kieltää.

Oli Jeesus sitten historian hahmo tai ei, merkittävä niin evankeliumeissa kuin Paavalin kirjeissäkin on se, mitä Jeesus -kertomuksessa kerrotaan ihmisenä elämisestä. Kertomuksen monet kohtaukset selittyvät sillä, että kirjoittajien tarkoitus on ollut avata omaa kokemustaan toisille, ei kirjoittaa historiallista faktaa. Minusta historiallisuuden pohtimista tärkeämpää on miettiä, mitä evankeliumeiden kertomukset opettavat elämästä ja ihmisestä. Niin evankeliumeiden Jeesus hahmo kuin Paavalikin ohjaavat ihmisiä muutokseen, jonka mallina Jeesus on. Jos kertomusta Jeesuksesta katsotaan kokonaisuutena, sitä voidaan pitää kristityn muutosprosessina. Onko kirjoituksia näin tulkittaessa enää merkitys, oliko Jeesus historian hahmo vai ei?

Käyttäjän valtaajaloistoa kuva
Timo Peltonen

Kiitos, Hannu, kommentista! Kristillisten kirjeiden ja evankeliumien merkityksestä ihmisenä elämisestä pitäisikin jo kirjoittaa ihan toinen blogi.

Henkilökohtaisesti minulle ei ole merkitystä se lopputulema oliko historiallinen Jeesus vai ei. Lähinnä minua kiinnostaa ne historialliset kurkistusikkunat esim. 50-luvulta ja vaikkapa 90-luvulta sekä niiden taustat. Millainen oli juutalainen uskonnollinen elämä tuolloin? Juutalaisten lahkojen diversiteetti? Synkretististen mysteeriuskontojen ja pelastuskulttien vaikutus alueella? Ylipäätään ne elementit, jotka muodostivat lahkon, josta tuli myöhemmin "oikea usko". Sitä kautta voimme ymmärtää paremmin keskiaikaa ja kulttuuriperimäämme kaiken kaikkiaan.

Käyttäjän HannuLehdeskoski kuva
Hannu Lehdeskoski

Siihen, mitä tapahtui ensimmäisiä vuosikymmeninä Jeesuksen kuolen ja evankeliumien kirjoittamisen välillä tiedän ainakin kaksi erilaista teoriaa.

John Shelpy Spong kannattaa ajatusta, että tuona aikana Jeesuksen seuraajat elivät ylösnousemuksen todellisuudessa keskellä juutalaista maailmaa. He tulkitsivat juutalaisen kirkollisen kalenterin juhlat uudestaan liittäen Jeesus -kertomuksen juutalaisiin juhliin. Evankeliumeita alettiin kirjoittaa vasta, kun juutalaiset ajoivat kristityt pois synagogista.

Toinen näkökulma kristillisen seurakunnan alkuvaiheisiin löytyy Luukkaan evankeliumin lopusta, kertomuksesta Emmauksen kulkijoista. Tuo kertomus on tuskin kertomus mistään historiallisesta tapahtumasta, vaan enemmänkin tiivistelmä kristillisen seurakunnan kehityksestä. Kertomuksessa kerrotaan, miten Emmauksen tien kulkijat tunnistavat Jeesuksen vasta hänen murrettua leipää. Seurakunta siis etsi tapoja elää todellisuudessa, jossa Ylösnoussut olisi läsnä ja he kokivat Kristuksen läsnäolon ehtoollisessa.

Muitakin teorioita on, esim. John Dominic Crossanilla, mutta en ole vielä ehtinyt tutua siihen.

Kristinuskon matka juutalaisesta lahkosta maailman uskonnoksi on minusta enemmän poliittisten toimien kuin Jumalan käden vaikutuksesta tapahtunut tapahtuma. Konstantinus suuri oli viisas ja hän tajusi kristinuskon voiman ja käytti sitä hyväkseen valtakuntansa hallinnassa. Ties mitä me nyt palvoisimme, jos näitä historian käänteitä ei olisi tapahtunut.

Käyttäjän valtaajaloistoa kuva
Timo Peltonen Vastaus kommenttiin #15

John Shelby Spong on Michael Goulderin teorian kannattaja. Spong pitää Goulderin tavoin evankeliumeja tosiaan midrash-traditiona. Tosin väittäisin, että evankeliumeille tuli tarvetta vasta Temppelin tuhon jälkeen. Temppelikulttihan oli juutalaisen uskon ydin ja sen tuhouduttua juutalaisuuden tradition säilymisestä alettiin kantaa huolta. Spongin kanta on se, että evankeliumit luotiin vastineeksi Tooran lukemiselle synagogissa. Muistaakseni Spong kertoo kirjassaan Liberating the Gospels, että kristittyjen ja juutalaisten välirikko tapahtui vasta Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien kirjoittamisajankohtien välillä eli ehkäpä n. vuosien 85-95 välillä.

Emmaus saattaa olla myös alkuperältään Oulammaus (toiselta nimeltää Bethel eli Jumalan talo). Suosittelen Crossanin Power of Parable -kirjaa.

Käyttäjän HannuLehdeskoski kuva
Hannu Lehdeskoski Vastaus kommenttiin #16

Crossanin Power of Parable oli todella hyvä kirja. Vertausten käsittelyssä ei ollut minulle paljoakaan uutta, mutta se, mitä Crossan kirjoitti evankeliumeiden taustoista antoi evankeliumeihin uuden mielenkiitoisen näkökulman. monet kertomukset alkoivat tuntua hyvinkin ymmärrettäviltä.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Tämä on hyvin erikoinen asia, koska itse olen saanut tuntumaa ihmisenä elämiseen enemmän Terry Pratchetista kuin Raamatusta. Raamattu on sisällöltään hyvin sekatasoinen enkä ymmärrä miten talon spitaalin byrokraattisesti oikea käsittely "rautakautisessa kulttuurissa" on sen ytimessä. Tai se, että lapsia raadellaan karhuilla hengiltä koska nämä haukkuvat toista kaljupäääksi.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

"Revalvaatio kävi haastattelemassa maanpäälliselle estradille paluutaan odottavaa Vapahtajaa ihmiskunnan ja erityisesti talouden tilasta sekä mahdollisesta talouden uudelleenjärjestelystä. Haastateltavalla on – toisin kuin niin sanotuilla ekonomisteilla – ollut aina hyvin selkeitä käsityksiä taloudesta, koronkiskonnasta ja sosiaaliturvasta."

Jeesuksen Kristuksen haastattelu; http://www.revalvaatio.org/wp/jeesuksen-kristuksen...

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset